 |
Kiinnostus kansanperinnettä ja kulttuuria kohtaan on näkynyt kansainvälisissä trendeissä jo jonkin aikaa. Omat juuret ja oma kulttuuri ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen myös suurta yleisöä. Käsityön ja käsityötaiteen ymmärretään tarjoavan ihmisille elämyksiä ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Myös kiinnostus käsityöammatteja kohtaan on selkeässä kasvussa. Verkkaiset työskentelytavat ja hitaus kiinnostaa ihmisiä kiireisen elämäntavan vastapainona. Taidetekstiilien suosio kasvaa edelleen, siitä kertovat myös uusimmat kansainväliset ja kotimaiset trendiennusteet.
|
|
|
|
|
Vuosi on Suomen Käsityön Ystävien 130. juhlavuosi.
Järjestämme paljon tapahtumia, mm. loppuvuodesta 2008 avatussa Kiseleffin myymälässä Aleksanterinkadulla.
Juhlavuoden suojelijana toimii Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.
|
|
|
Juhlimme 125-vuotista taivaltamme kahdella ryijynäyttelyllä. Raision Harkossa oli Ryijy ajassa -näyttely keväällä 2004. Näyttely kuvasi ryijyn kehitystä veneryijystä aina uusimpaan valokuituryijyyn. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin ryijyseminaari, ryijypajakoulutusta peruskoulun oppilaille sekä ryijykursseja käsityökeskuksessa.
Toinen näyttely oli Hvitträskin ateljeemuseossa kesällä 2004. Näyttelyn teemana oli jugend ja ruusu, pääroolissa Eliel Saarisen 1904 suunnittelemat ruusuaiheinen ryijy sekä ruusu-kirjonnat. Ruusu-näyttelyn avajaiset olivat samalla SKY:n 125-vuotissyntymäpäivä juhlat. Näyttelyssä kävi 24000 vierailijaa, mikä oli myös Hvitträskin kävijäennätys.
|
|
|
Yhdistys yhtiöitti liiketoimintansa 1.1.2000 ja avasi kahdenkymmenenviiden vuoden tauon jälkeen katutason myymälän Runeberginkadulle Helsinkiin.
|
|
|
|
|
|
 |
Ryijyn uudet materiaalit
1900-luvun lopulla alkoi uusi vaihe ryijyn historiassa. Perinteisen kokoinen seinä- tai lattiaryijy ei ollut enää muodissa. Pieni oli kaunista, mikä näkyi Suomen Käsityön Ystävien kilpailun tuloksissa jo vuonna 1992 ja voimistui vuosisadan loppua kohti. Ryijyjen koko pieneni ja värit muuttuivat entistä kirkkaammiksi. Suomen valtion täyttäessä 80 vuotta vuonna 1997, suunnittelijat kutsuttiin ryijykilpailuun. Ryijy näytti yhä edelleen uusiutumisvoimansa. Kilpailutyöt yllättivät jännittävillä materiaaleillaan ja ennennäkemättömillä ideoillaan. Ryijyissä käytettiin mm. valokuitua.
|
|
|
|
|
”Arkkitehti Johanna Vuorisen Juhlat-ryijyssä vuodelta 1997 on yhdistetty uutta ja vanhaa - valokuitua ja villaa.”
”Vuosi oli yhdistyksen toiminnassa aktiivinen ja työntäyteinen. Liiketoiminnassa tilaustöiden asiakkaat olivat pääasiallisesti yrityksiä ja yhteisöjä, joista monien kanssa on jo usean vuoden asiakassuhde.”
|
|
|
”Suomen Käsityön Ystävät ry perustettiin jatkamaan konkurssiin menneen SKY Oy:n toiminnan ideologiaa. Yhdistyksen tarkoituksena on suomalaisen tekstiilitaiteen edistäminen ja kehittäminen.”
|
|
|
|
 |
Tekstiilistä tulee taidetta
Uusien materiaalien ja tekniikoiden myötä tekstiilistä ryhdyttiin tekemään taideteoksia. Tekstiili "astui seinältä tilaan": siitä tuli modernia sisustustaidetta. Suuntaukseen vaikuttivat monet yritykset ja yhteisöt, jotka innostuivat juhlistamaan julkisia tilojaan taidetekstiilien avulla. Etenkin 80-luvulla toteutettiin käsityönä todella mittavia tilataideteoksia.
”Valööriryijyn Oras vuodelta 1972 on suunnitellut tekstiilitaiteilija Uhra Simberg-Ehrström. Useat yritykset ja yhteisöt hankkivat ryijyjä taidetekstiileiksi julkisiin tiloihinsa 1970–80 -luvuilla.”
|
|
|
|
|
”Merkittävää lisäystä oli havaittavissa yksittäiskappaleina valmistettavien taidetekstiilien tilauksissa verrattuna sarjatuotantona kudottavien ryijyjen myyntiin.”
|
|
|
”Turistimyyntiin voisi ajatella ’kansallista’ leimaa sovellettuna nykyaikaisiin esineisiin, turisteja varten valmistettava verraten pieniä esineitä, jotka kuitenkin kauneusarvoltaan sopivat meidän myyntiimme.”
|
|
|
|
 |
Suomalainen design syntyy
Taiteilijoiden yhteistyö teollisuuden kanssa pääsi vauhtiin. Tekstiilitaiteilijoiden ammattikunta vakiintui. Toisaalta tekstiilitaide ja käsityöharrastus kasvoivat erilleen. Suomalainen ryijy matkasi näyttelyiden myötä kansainväliseen tietoisuuteen. Siitä tuli osa käsitettä "Finnish Design". Ryijyt voittivat lukuisia palkintoja kansainvälisissä näyttelyissä. Milanon triennaalissa 1951 palkittiin kaikki kuusi Suomen Käsityön Ystävien lähettämää ryijyä. 1960-luvulla ryijyn menestys jatkui. Ritva Puotilan Zeus-ryijy voitti Milanon Triennalessa ensimmäisen palkinnon vuonna 1960.
|
|
|
|
|
”Ulkomaille vienti on ilahduttavasti lisääntynyt, vuoden kuluessa on toimitettu 93 valmista ryijyä ja aineet 38 ryijyyn.”
|
|
|
”Markkinoille ilmestyi ulkolaisia tehdastuotteisia huonekalu- ja verhokankaita, mikä luonnollisestikin vaikutti haitallisesti myyntiin.”
|
|
|
”Eva Brummerin suunnittelema moderni Zeebra-ryijy vuodelta 1950 oli klassikko jo syntyessään.”
|
|
|
|
|
|
 |
Toiminta kasvoi ja asiakaskunta laajeni niin, että voidaan puhua jo käsiteollisuudesta. Alkoi kansanomaisen käsityön buumi. Ryijyt tulivat jokaisen suomalaisen tietoisuuteen, vanhojen ryijyjen keräily elpyi ja kopioita kudottiin useissa yrityksissä. Käsityöharrastus virisi sekä maaseutu- että kaupunkikodeissa.
”Kansanomaiset mallit olivat hyvin suosittuja niin kirjotuissa tuotteissa kuin ryijyissäkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.”
|
|
|
|
|
”Pellava- ja puuvillalankoja ei enää ole ensinkään saatavissa, villatehtaista tulevat langat eivät ole täysvillaisia vaan sekoitettuja.”
|
|
|
”Erityisesti on kutomo-osasto osoittanut kasvamisen merkkejä – luonnollinen seuraus nykyisestä sisustustaiteesta, joka suosii kudottua enemmän kuin kirjailtua.”
|
|
|
”Ilolla todetaan yleisön kasvava innostus ryijykudontaan, toiminta on nyt suuremmassa määrässä kuin ennen kohdistunut suureen maalaisyleisöön.”
|
|
|
”Kotimaiset huonekalutehtaat kiinnittivät huomiota monipuoliseen huonekalukangasvarastoomme, joten saimme vastaanottaa satoja metrejä käsittäviä tilauksia…osakeyhtiö perustetaan.”
|
|
|
|
 |
Suomalainen taideteollisuus syntyy
Kyllästyminen 1800-luvun vanhojen tyylien kopiointiin, koristeellisuuteen ja epäkäytännöllisyyteen synnytti uuden tyylisuunnan: Jugend tai kansainvälisemmin Art Nouveau -tyylinä tunnettu suuntaus mullisti tyyli-ihanteet tuoreudellaan ja rohkeudellaan. Ryijystä tuli osa sisustusta, jonka usein suunnittelivat rakennuksen piirtäneet arkkitehdit, mm. Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Samoin ryijyjä suunnittelivat monet tunnetut kuvataitelijat, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Hugo Simberg, Louis Sparre ja Albert Edefelt. Ryijyjen mallit olivat taidokkaita ja ne nostivat suomalaisen suunnittelun kansainväliselle tasolle. Yksi tunnetuimmista ryijyistämme, Akseli Gallén-Kallelan Liekki valmistui Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. Maailmannäyttelystä Suomen Käsityön Ystävät saivat kultamitalin.
|
|
|
|
|
”Yleisöä on halvasta maksusta avustettu värien valinnassa omiin malleihinsa, maaseudulle on maksutta lähetetty nähtäväksi satoja skissejä.”
|
|
|
”Pidettiin yhdistyksen siveellisenä velvollisuutena mahdollisimman paljon levittää malleja.”
|
|
|
|
|
1800-luku
|
 |
Huhtikuussa 1879 taiteilija Fanny Churberg kirjoitti vetoomuksen, jossa suomen naisia kehotettiin keräämään kansankäsitöitä ja soveltamaan niiden kuviomalleja uusiin töihin. Taustalla oli myös tavoite nostaa tavallisten ihmisten kansallisuustietoisuutta luomalla itsenäinen suomalainen tyyli. Suomen Käsityön Ystävät sai alkunsa pian tämän vetoomuksen julkistamisen jälkeen.
|
|
|
|
|
1898
|
|
”Yhdistys on päättänyt ottaa vastaan myös suomalaisten taiteilijoiden piirtämiä malleja…yhdistys on kulkenut kohti vapaampia latuja.”
|
|
|
1895
|
|
”Yhdistys myy suomalaisten kuosien mukaan tehtyjä koruompeluksia, kankaita, metalli,- puu- ja tuohiteoksia.”
|
|
|
1879
|
|
”Suomen Käsityön Ystävien yhdistyksen tarkoitus on Suomen käsityön edistäminen ja sen jalostuttaminen isänmaalliseen ja taiteelliseen suuntaan.”
|
|
|
|
|
|
|
Ennen Suomen Käsityön Ystäviä
|
|
Suomalainen ryijy
Syksyllä 1874 Viipurilaisen osakunnan ylioppilaat aloittivat esineistön keräämisen kotiseuduiltaan. Nopeasti muuallekin maahan levinneen keräyksen tavoitteena oli saada talteen se runsas muotoperintö ja esineaarteisto, joka maaseudulla oli yhä käytössä. Kokoelmien esittely Helsingin yleisessä teollisuusnäyttelyssä 1876 herätti runsaasti kiinnostusta. Suomalaisten kansantekstiilien geometrinen selkeys viehätti tyylijäljitelmiin kyllästyneitä taiteilijoita ja alan harrastajia. Näistä esineistä muodostui Kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien perusaineisto. ”Meidän nuoret ylioppilaat owat hellyydellä ja heitä kunnioittawalla tawalla ottaneet hoitaakseen tätä esiwanhempain perintöä tieteellistä tarwetta warten.”, kirjoitti Uusi Suometar 1879.
Suomen Käsityön Ystävien ensimmäisten vuosikymmenien aikana laadittiin mallipiirustuksia pääasiassa opiskelijain kansantieteellisten kokoelmien pohjalta. Värejä ja kuvioiden kokoa muunneltiin vapaasti ja niitä sijoitettiin alkuperäisistä poikkeaviin kohteisiin kuten muodinmukaisiin ristipistosohvatyynyihin.
Ryijyn historiaa
Ryijy edustaa skandinaavista perinnettämme. Ahvenanmaalle ja länsirannikon kalastajien käyttöön ryijy rantautui mahdollisesti jo viikinkiaikaan. Keskiajalla ryijy oli arkinen käyttöesine, jota käytettiin vene-, reki- ja vuodepeitteenä. Vanhimmat ryijyt olivat koristelemattomia ja yksinkertaisia eläimen taljaa jäljitteleviä lämpimiä peitteitä, joiden nukkapuoli käännettiin alaspäin. 1600-luvulla alettiin käyttää kaksipuolisia ryijyjä, joissa nukka alapuolella oli yksivärinen ja yläpuolella kuviollinen Sisämaahan ryijyt tulivat linnojen myötä. Ensimmäinen varma merkintä ryijystä on 1460-luvulta Hämeenlinnan kirjanpidosta. Linnoista ryijyn kudontataito levisi lähialueille kartanoihin ja vauraisiin taloihin. Vanhin säilynyt suomalainen ryijy on 1600-luvun lopulta.
1700-luvulla ryijyjen koristelu eli kukoistuskauttaan ja siitä kehittyi oma kansantaiteen lajinsa. Talojen emännät ja tyttäret sommittelivat ryijyihin uusia kuvioita ja naapurit kopioivat niitä toisiltaan. Ryijyistä tuli vähitellen lyhytnukkaisempia ja runsaammin kuvioituja. Kansainvälisten yhteyksien myötä ryijyihin saatiin uusia koristeaiheita merkkausliinoista, mallikirjoista ja pukukankaista sekä säätyläisten muotityyleistä. Talonpoikaisnaiset kutoivat muistinvaraisesti omiin ryijyihinsä säätyläisryijyjen kuoseja. Näin syntyi paikallisia rikkaasti kuvioituja ryijytyyppejä, joiden kuviot ja värit kutoja sommitteli omien toiveidensa mukaan. Tunnettuja kuvioaiheita olivat elämänpuu, kannuksenpyörä, sydän, risti ja tulppaani.
Kansanomaisen ryijyn kukoistuskausi alkoi 1700-luvun loppupuolella ja kesti 1800-luvun puoliväliin. Tuolloin ryijy muuttui peitteestä edustustekstiiliksi sängyn päälle, seinälle ja juhlatilaisuuksiin osoittamaan talon vaurautta. Kansan keskuudessa kapioperinne voimistui ja vihkiryijy sai häätapahtumassa tärkeän osan.
|
|
|
|
